Monia vaiheita sain kokea toimiessani noin 3,5 vuotta omaishoitajana. Alun huoli jaksamisesta kaikkosi omaishoitajien vertaistukiryhmissä sekä nähdessäni mieheni nauttivan suunnattomasti Taukopirtin toiminnasta. Kun kerroin aamupalalla, että tänään on Taukopirtti, mies istui olohuoneen soututuolissa takki ja lakki päässä, kengät jalassa ja kinttaat kädessä tunnin valmiina lähtöön. Kerho oli hänelle todella mieluinen paikka, jonne oli aina intoa mennä.
Mieheni muistisairaus ilmeni asioiden unohtamisena. Viimeisenä kesänään käydessämme markkinoilla mieheni yllättäen katosi. Ei löytynyt kojuilta juttelemasta kavereiden kanssa, joten soitin läheisilleni. Lopulta kuulin naapurissa asuvalta siskoltani, että mieheni on kotona touhuamassa. Hän oli kävellyt taksitolpalle ja ottanut taksin kotiin. Vaimo unohtui markkinoille, mutta koti oli tärkeä ja terävästi mielessä. Myös verstaan työkalut unohtuivat välillä milloin minne, mutta aina yhdessä etsimme. Yksi työkalu löytyi kahden viikon etsintämme jälkeen ja otin mieheni iloisesta ilmeestä kuvan. Emme olisi saaneet kokea näitä ilon hetkiä ja nauruja ilman omaishoitajuutta.
Vertaistukiryhmästä ja Taukopirtiltä saamamme tuki, hyvyys ja usko jaksamiseen olivat tärkeitä. Saimme luottamusta siihen, että pärjätään kahdestaan kotona. Energinen mieheni oli oikea Pelle Peloton eikä häntä olisi kenties voinut verstaaltaan viedä pois. Yhtenä talvena hän käytti usean viikon, purki vanhasta pyykkikoneesta rummun, asensi siihen led-valot ja saimme kauniin joulukoristeen pihalle.
Kaikista tärkeimmät asiat kuten ystävyys, hellyys ja rakkaus läheisiä kohtaan eivät kuitenkaan koskaan unohtuneet. Ne tukivat molempien jaksamista. Hyvin muisti mieheni myös neuvoa, miten autolla ajetaan, kuinka traktorilla tehdään pihatöitä ja milloin televisiosta näkyy urheilu ja uutiset.
Nyt toimin itse vapaaehtoisena Taukopirtillä. Omaishoitoyhteisöön voi kuulua monin tavoin!
Tuula Karjalainen, entinen omaishoitaja, Ranuan Taukopirtin vapaaehtoinen
Kolottaa, kivestää, lääkärin lausunto, apteekin apu.
Käynpä kerholla, tuttavia tapaamassa, tietoja tasaamassa.
Puheen pulputusta, huumoria huulilta, nauravia naamoja.
Vatsan venytystä, reisien rutistusta.
Ruokailun rupeama.
Muistia mieleen, kiperiä kilpailuja, sielun sointuja.
Kahvia kupponen,
Kohti kotia köpötellen, mieli mukavasti muikeana ja
aaah niin ihanat iltapäiväunet!
Martta Väärälä, Ranuan Taukopirtin vapaaehtoinen
Olen saanut ilon toimia vapaaehtoisena siitä alkaen, kun Napapiirin Omaishoitajat ry on aloittanut Taukopirtti-toiminnan. Kun oma 39 vuotta kestänyt omaishoitajuus on päättynyt, niin on ollut voimia auttaa edes vähän niitä omaishoitajia, jotka siellä arjessa menevät eteenpäin, että he jaksaisivat. Vapaaehtoisena tuntee suurta tyydytystä, kun Taukopirtillä muistisairas alkaa laulamaan sanasta sanaan aikoinaan oppimiaan lauluja ja nauttii täysin siemauksin vaikka hartiahieronnasta. Paljon on oppinut tuntemaan oman paikkakunnan historiaa asiakkaiden kertoessa vanhoja tarinoita. Kotitoimintaan on aina mukava mennä touhuamaan ja vaikka vain juttelemaan hoidettavan kanssa, että hoitaja pääsee hetkeksi haukkaamaan happea ja palaa iloisena ja voimaantuneena jatkamaan hommiansa. Meistä vapaaehtoisista myös pidetään hyvää huolta koulutuksin ja virkistyspäivin, että jaksamme touhuta eteenpäin. En ole kertaakaan katunut, että olen alkanut vapaaehtoiseksi.
Leena Rahkola-Onnela, Sodankylän Taukopirtin vapaaehtoinen
Olen asunut Rovaniemellä noin 11 vuotta—pohojalaanen syntyään—mutta niten aikaa on mennyt Raumalla ja kauppalaivoissa. Kun tulin, niin etsin sopivaa kohdetta toimia paikkakunnalla. Ja päädyin Neuvokkaaseen—jossa olen vieläkin. Muistan toki, kun Taukopirtistä kävi pari henkilöä kertomasa uudesta toiminnasta Neuvokkaan vapaaehtoisille. Eli silloin jäi pieni liekki kytemään. Joskus eräs tuttu suositteli käymään Taukopirtillä—se jäi taas kytemään…ja sitten menin sanomaan eräänä päivänä Taukopirtin työntekijälle Supermarketissa, kun hän esitteli toimintaansa- että OK voihan mä ovelta vilkasta joku päivä—No eihän se sitte yhteen kertaan jäänyt! Taukopirtissä on HYVÄ HENKI ja HENKILÖKUNTA- JA VAAPAAEHTOISISTA pidetään huolta—yritetään löytää ratkaisuja, jos jokin asia mättää. Senioreiden kanssa työskentelyä on tullu harrastettua täällä ollessa aika tavalla: Neuvokas-eläkeliitto ja viimeisenä Taukopirtti.
Nähtävästi se toimii molemmin puolin. Silloon on onnistunut, kun tuntee, että kummatkin osapuolet on saanut positiivisen- mukavan olotilan ja voi lopuksi sanoa: ”Jatketahan kuule tarinointia taas ensi kerralla!”
Reima Möykky, Rovaniemen Taukopirtin vapaaehtoinen
Taukopirtti-nimellä kulkevaan kerhotoimintaan omaishoitaja voi tuoda hoidettavansa koulutettujen ja luotettavien vapaaehtoisten seuraan ja hyödyntää vapautuvan ajan haluamallaan tavalla. Pirkko Rouvinen vieraili Rovaniemen Taukopirtillä aiemmin puolisonsa kanssa ja palasi myöhemmin tarjoamaan tukea myös muille omaishoitajille. ”Ensimmäisen kerran kuulin Napapiirin Omaishoitajien toiminnasta puolenkymmentä vuotta sitten, kun kävimme Riston kanssa muistihoitajan luona Piekkarilla”, puolisonsa omaishoitajana tuolloin toiminut Pirkko Rouvinen, 75, muistelee.
Napapiirin Omaishoitajien tilat sijaitsevat Rovaniemen pienteollisuustalon, Piekkarin, neljännessä kerroksessa. Yhdistys on järjestänyt tiloissa Taukopirtti-toimintaa omaishoitajien vapaahetkien tueksi ja hoidettavien virkistykseksi jo kymmenen vuotta. ”Aluksi pyrittiin Riston kanssa tulemaan kaupunkiin aina linja-autolla, niin siihen tuli vähän sitä kävelyä pysäkin ja Piekkarin välille. Myöhemmin tultiin omalla autolla.”
Taukopirtti-hetket Rouvinen hyödynsi asiointiin kaupungilla.
”Ei tarvinnut Ristoa ottaa siksi ajaksi autoon istumaan. Saatoin käydä rauhassa lenkkeilemässä ja syömässäkin jossain. Risto sai Taukopirtillä todella hyvän lounaan. Oli hyvä, kun ei tarvinnut sinä päivänä miettiä sitä päiväruokaa ja hintakin oli hyvin edullinen.
Tietoa, tukea ja virkistystä – hyvä kiertämään vapaaehtoisena
Kun Pirkko Rouvisen puoliso kuoli toissasyksynä, pikkuhiljaa mieli palasi takaisin Taukopirtille. ”Rupes tuntua siltä, että halusin kokea itseni tarpeelliseksi edelleen. Kysyin yhdistyksestä, että voisinko tulla vapaaehtoisten porukkaan mukaan”, kertoo Rouvinen.
Vapaaehtoisia on Rovaniemen Taukopirtillä lähes kolmekymmentä. Useat heistä ovat Rouvisen tapaan entisiä omaishoitajia, jotka haluavat nyt laittaa hyvän kiertämään. ”Hyvin iso osa vapaaehtoisista on entisiä tuttujani. Jollakin hoidettava on jo enkelinä jossain ja jollakin toisella esimerkiksi hoitolaitoksessa. Sehän on vääjäämättä niin, että kun sairaus etenee ja ikää tulee, Taukopirtillä asiakkaat vaihtuvat.”
Napapiirin Omaishoitajat ry järjestää vapaaehtoisille monipuolista koulutusta. ”Viimeksi olimme vapaaehtoisten porukalla Luostolla nyt tässä syksyllä. Siellä oli tärkeimpänä teemana ensiaputaitojen päivittäminen, eli tämmöstä ihan konkreettista koulutusta.”
Koulutusta on vapaaehtoisille ja omaishoitajille tarjolla myös verkossa.
”Sehän oli karmeaa se korona-aika, mutta kiitettävästi koulutusta on ollut tarjolla myös netin kautta. Santasportista on liikunnanohjaaja pitänyt liikuntaan liittyvää ohjelmaa ja Martat opettaneet ruuanvalmistusta etä- ja lähikurssina.” Tiedon ja vertaistuen ohella tärkeintä Taukopirtin toimin-nassa on Rouvisen mukaan se, että omaishoitajille voidaan tarjota omaa aikaa. Vapaaehtoiseksi voi alkaa kuka tahansa ja Rouvinen vakuuttaa, että toiminnassa pärjää ihan tavallisen ihmisen tiedoilla ja taidoilla. ”Onhan se kiva tietenkin, että joku osaa soittaa ja laulattaa ja jollakin on jumppaliikkeet hallussa, mutta mitään erityistaitoja ei tarvi olla. Viime lopussa minullekin oli omaishoitajana tärkeintä nähdä Risto ihmisten ympäröimänä, kun palasin asioiltani ja Taukopirtin väki pukkasi Ristoa pyörätuolissa vastaan.”
Olen toiminut mieheni omaishoitajana 2000-luvun alussa 8,5 vuotta. Heti sen perään jäin toimimaan Inarin omaishoitajissa vapaaehtoisena, hallituksessa olen ollut kauan ja puheenjohtajanakin nyt vuoden verran. Olen aina kulkenut paljon, ensin mieheni kanssa ja sittemmin vapaaehtoisena tässä porukassa. Omaishoitajan ei ole hyvä jäädä yksin kotiin, parempi on kulkea niin kauan kuin vain jaksaa. Olen semmoinen luonne, että haluaisin auttaa vähän kaikkia. Kotiin en kuitenkaan ota kenenkään murheita kannettavaksi, vaikka paljon olen yhteyksissä kuntaan ja moneen muuhun tahoon myös iltaisin. Ivalon Taukopirtillä olen ollut mukana alusta saakka. Siskot olen myös houkutellut mukaan vapaaehtoistyöhön ja kuljemmekin nyt porukassa monessa mukana. Olemme kaikki myös Taukopirtillä vapaaehtoisena ja Pirkko on ottanut miehensäkin mukaan toimintaan 😊 Joka tähän työhön alkaa niin saa siitä aina enemmän kuin mitä se ottaa. Aina oppii uutta, kun käy ulkona kotoa. Ja huumoria pittää olla, sen avulla jaksaa pitkälle! Kotona on aina tyytyväinen olo illalla kun sen päivän tapahtuma on ollut onnistunut.
Kyllikki Tanhua, Ivalon Taukopirtin vapaaehtoinen
